Sahara on maailman suurin kuuma ja hyvin kuiva aavikko. Sahara sijaitsee Pohjois-Afrikassa ja se on pinta-alaltaan noin 9 000 000 neliökilometriä, joka tarkoittaa sen olevan lähes koko Euroopan kokoinen.

Sahara – maailman suurin aavikko

Se on noin 5 150 kilometriä leveä ja 1 277 – 2 250 kilometriä pitkä, riippuen vuodenajasta. Sahara nimi on peräisin arabian kielestä. Se on käännetty sanasta tuaregin sanasta ”tenere”, joka tarkoittaa aavikkoa tai aavikoita. Hiekkaa Saharalla on kuitenkin vain pieni osa pinta-alasta ja suurin osa Saharasta on soraa, kivikkoa tai kalliota. Saharan aavikko ei ole kuitenkaan täysin asuinkelvotonta. Saharassa elää noin 2,5 miljoona ihmistä, joka on kuitenkin melkein puolet koko Suomen väestöstä. Sahara ylettyy kokonaan Mauritanian, Marokon ja Algerian maihin. Näissä maissa ihmiset asuvat pääasiassa keitailla ja vuoristojen kosteilla alueilla. Tamanrasset ovat taas vuoristossa olevia asutuskeskuksia, joista suurin on nimeltään Nouakchott, joka sijaitsee Atlantin rannikolla. Eteleään päin mentäessä sahara taas muuttuu koko ajan asuinkelvottomammaksi ja siellä sijaitsee aavikoitumiselle altis Sahel asuinkeskus. Sahara ei kuitenkaan luulojen mukaan laajene nopeaan tahtiin etelään vaan Saharan koko vaihtelee jatkuvasti riippuen sademääristä.

Saharan maisema, pinnanmuodot ja luonto

Saharan hiekkaosuus on noin neljännes kokonaispinta-alasta ja se sisältää upeita hiekkadyynejä ja jopa 300 metriä korkeita hiekkakinoksia. Hiekka alueet sijaitsevat usein painaumissa, jonne hiekka kertyy parhaiten tuulen mukana. Kaksi neljäsosaa Saharasta on taas kivikko- ja sora-aavikkoa, näitä alueita kutsutaan nimillä reg ja serir. Nämä alueet ovat hyvinkin kuivia ja elottomia ja niillä alueilla ei ole oikeastaan minkäänlaisia elonmerkkejä, edes kasvistossa. Saharassa on myös erikseen pohjoisosan kiviset ja soraiset ylätasangot, joita taas kutsutaan hamadaksi. Nämä alueet ovat hyvinkin vähä hiekkaisia ja ovat alle 500 metrin korkeudessa olevia eroosion kuluttamia kalkki- ja hiekkakivitasanteita. Viimeinen neljäsosa on taas vuoristoa. Tähän vuoristoalueeseen kuuluu Ahaggarin ja Tibestin vuoristot. Tibestinvuoristossa sijaitsee Saharan korkein vuori, joka on noin 3 415 metriä korkea ja nimeltään Emi Koussi. Itäisessä Pohjois-Saharassa on taas painaumia, joissa on keitaita ja suolaliejukoita. Saharassa on myös veden uurtamia kanjoneita, auringossa kuivuneita jokiuomia ja vadeja . Kuten voi päätelläkin niin Saharassa kasvillisuus on hyvin niukkaa ja siellä kasvaa harvoja kasveja, jotka pystyvät selviämään näinkin kuivista olosuhteista. Koko Saharan alueilla elää vain noin 500 eri kasvilajia. Tämä saattaa kuulostaa paljolta, mutta alueen kokoon nähden se on erittäin vähän. Suurin osa kasveista kuuluu kuivakkokasvien joukkoon ja ovat hyvinkin lyhytikäisiä. Kosteammilla alueilla taas kasvaa enemmän ja siellä kasvit kuuluvat suolakkokasvien joukkoon. Suurin osa kasvillisuudesta on keskittynyt vadien ja keitaiden alueille. Näillä alueilla kasvaa akaasioita, tamariskejä, sodomanmadareja. Eläimistö taas Saharalla on kasvillisuuteen verrattuna yllättävänkin runsasta. Eläimistöä on jopa Saharan kuivimmissa olosuhteissa. Alueella elää 90 erilaista lintu lajia, 70 erilaista nisäkäslajia ja suurinpiirtein 100 erilaista matelijaa ja liskoa. Myös niveljalkaisia lajeja elää paljon Saharan aavikolla. Saharan eläimistö on suurimmaksi osaksi yöeläimiä, jotka piilottautuvat päiviksi hiekkakoloihin tai muihin suojaisiin koloihin piiloon auringon kuumuutta. Nämä eläimet ovat oikeita selviytyjiä, nimittäin osa saa tarvittavan veden suoraan ruuan mukana ja monien tarvitsee juoda vain harvoin.

Saharan maisema, pinnanmuodot ja luonto

Saharalla vallitsee luonnollisesti aavikkoilmasto. Tämä tarkoittaa, että päivisin lämpötila nousee todella korkeisiin lukemiin ja auringon paahde on erittäin tukalaa, yöllä taas lämpötila taas laskee huomattavasti alemmas ja silloin on usein jopa kylmä. Usein se laskee öisin jopa alle 15 asteeseen.