Meille suomalaisille tuttu Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovettä sisältävä meri. Tämä tarkoittaa, että mereen virtaa suolaista merivettä sekä jokien tuomaa makeaa eli suolatonta vettä. Suolaa on siis moninkertaisesti vähemmän kuin valtamerien vesissä. Enemmän erikoisen Itämerestä tekee se, että se on hyvin nuori ja matala meri: sen keskisyvyys on vain 55 metriä. Itämeressä sijaitsevat meriajokkaat tekevät Itämerestä myöskin omalla tavallaan erikoisemman: ne muistuttavat eksoottisia koralliriuttoja. Meriajokkaiden niityissä ja syvännöissä elää useita lajeja, jotka hakevat sieltä suojaa ja ravintoa. Nämä niityt tuottavat paljon happea ja sitovat hiilidioksidia suurissa määrin – enemmän kuin vastaavankokoinen metsä.

Itämeren uhat

Murtovedellä on myös vaikutus meren ekosysteemiin: monikaan laji ei pysty lisääntymään tällaisissa vesissä, sillä se on joko liian suolaista tai liian makeaa. Toisenlaisen haasteen aiheuttaa myöskin kylmä talvi ja jäätyvä meri. Tällaisissa vesissä elävä eläinkunta ei ole suuri, sillä kuten sanottua, meri on hyvin nuori, joten sen olosuhteisiin ei ole ehtinyt kehittyä montaakaan lajia. Suuri uhka Itämeren ekosysteemille ovat sinne muilta meriltä eksyneet vieraat lajit, jotka syrjäyttävät Itämeren omat lajit.

Yksi suurimmista ongelmista on Itämeren rehevöityminen: myrkyllisistä sinilevälautoista on puhuttu jo vuosien ajan. Sinilevän muodostuminen Itämerellä vuosittain on normaalia, mutta normaalia ei ole se, missä määrin levää muodostuu. Itse rehevöityminen taas johtuu esimerkiksi pelloilta valuvien lannoitteiden ja jätevesien tuomista, rehevöitymistä aiheuttavista, typestä ja fosforista. Sillä monet joet laskevat Itämereen, vaikuttaa myös sisävesien kunto Itämereen kuntoon: monista järvistä kulkeekin mereen rehevöittäviä ravinteita. Maatalous aiheuttaa ravinnon kulkeutumisen Itämereen: kaksi kolmasosaa Itämereen liukenevasta fosforista ja puolet typestä on maataloudesta johtuvaa. Pidemmän kaavan kautta myös ilmastonmuutos vaikuttaa rehevöitymiseen, sillä se on aiheuttanut enemmän sateita ja lämpötilan nousua kuin aiemmin.
Itämeren pohjista löytyy rakkolevää, joka on kuitenkin saanut alkaa väistyä rehevöitymisestä johtuvan rihmalevän laajentumiselta. Nämä rihmalevät muodostavat merenpohjaan ikään kuin peiton, joka estää maa-ainesta saamasta happea. Hapettomuus taas aiheuttaa pohjaeläinkuntien katoamisen. Kaikkien näiden ongelmien lisäksi vesi Itämeressä vaihtuu hitaasti, mikä tekee saastumisesta niin sanotusti tehokkaampaa.

Toinen valtava ongelma on merenkulku Itämerellä: tälläkin hetkellä sen vesillä seilaa yli 2000 suuralusta. Kyse ei ole mistään harmittomista pikkuveneistä, vaan seasta löytyy öljytankkereita, vaarallisia aineita kuljettavia aluksia, rahtialuksia ja perinteisiä, mutta suuria matkustajalauttoja. Itämerellä navigointi on melkoisen haastavaa mataluutensa ja kivikkyytensä takia. Talvella taas jäätyminen asettaa omat haasteensa merenkäyntiin. Itämerellä navigoinnissa huolestuttaa se, että meriliikenteen ennustetaan kasvavan räjähdysmäisesti, mikä taas tarkoittaa, että riski erilaisille onnettomuuksillekin kasvaa.

Laivat laskevat käsittelemättömiä jätevesiä veteen (etenkin kesäkuukausina) ja vaikuttavat rehevöitymiseen ja sinileväesiintymiin. Etenkin öljypäästöt vahingoittavat Itämerta pahasti: kasviplankton kuolee, kalojen ravinto vähenee, kasvisto voi kuolla, kalojen lisääntyminen vähenee sekin ja esimerkiksi lintujen höyhenpeite sotkeentuu öljystä. Ongelma kasvaa suureksi, kun se aiheuttaa höyhenpeitteen vedenhylkivyyden häviämisen ja näin ollen lajin lämmönsäätely menee sekaisin. Öljystä sotkeutuneet linnut eivät ole kykeneväisiä lentämään, sukeltamaan taikka saatikka hankkimaan itselleen ravintoa. Puhdistaessaan itseään öljyä ja sen tuomia myrkkyjä saattaa päätyä eläimen ruoansulatuskanavaan. Ilman ihmistä auttamassa, ne kuolevat varmasti nälkään ja kylmyyteen. Myös hylkeet kärsivät samaisesta ongelmasta.
Kun me kaikki huomioimme nämä uhat ja olemme niistä tietoisia, voimme yhdessä estää tai ainakin hidastaa Itämerta uhkaavia ongelmia. Mukana voi olla auttamassa myös lahjoittamalla rahaa erilaisille järjestöille taikka olemalla vapaaehtoisjoukoissa kriisin sattuessa.