Me kaikki tiedämme mitä luonto on – suomalaiselle se on metsiä ja järviä, kun taas vaikkapa lontoolaiselle se saattaa olla pelkkä kaupungin keskustaan rakennettu puisto. Sitä alkuperäistä, ihmisen muokkaamatonta luontoa ei siis enää juurikaan ole jäljellä, mutta sitä, mikä on yhä koskematonta, tulisi suojella kynsin ja hampain. Vaikkei sitä välttämättä tule ajatelleeksi, on ihminenkin yksi osa luontoa, mutta jollain tapaa me olemme oppineet ottamaan hyödyn irti muusta luonnosta samalla sitä turmellen.

Miksi suojella luontoa?

On sanomattakin selvää, että luonnossa on meille ihmisille elinehtoisia ainesosia, kuten vettä. Nykyään puhutaan paljon vesien saastumisesta ja harvassa maassa saa enää luonnollisesti puhdasta vettä. Suomi on niitä harvoja maita, joissa on mielin määrin puhtaiden järvien tarjoamaa juomavettä, mutta ei se myöskään riitä koko maailmalle. Kaikki roskitetut roskat päätyvät lopulta mereen ja näin ollen tuottamillamme roskilla saastutamme lopulta vedet. Roskista meressä kärsii myös meren eläinkunta ja suuri osa muovista päätyy kalojen suihin, mikä taas ei ole terveellistä ravintoa minkäänlaiselle oliolle tai eliölle. Ja toisesta näkökulmasta katsottuna, syömme mekin kaloja, niitä samoja kaloja, jotka joutuvat syömään muovia. Etenkin Itämerellä tilanne on paha, sillä sen ominaisuuksiensa takia se ja sen eliöt eivät kestä muutoksia niin helposti ja esimerkiksi rehevöityminen alueella on suuri ongelma.

Luonnon monimuotoisuus on toinen tärkeä syy suojella luontoa. Esimerkiksi salametsästyksen tai ihmisen aiheuttamien luonnon muutoksien takia eläinlajeilla on uhka kuolla sukupuuttoon. Jos ja kun yksikään laji kuolee, vaikuttaa se ekosysteemin kautta muihinkin lajeihin. Luonnossa kaikki on yhteydessä toisiinsa ja kuten sanottua, yhdenkin lajin katoaminen voi muuttaa koko ekosysteemin vaikuttaen eläimiin ja kasvistoon.

Puut ja metsät ovat toinen asia, josta meidän tulisi huolehtia hieman paremmin. Suurin osa maapallolla elävistä eläimistä elää metsissä hakien sieltä ruokaa ja paikan elää. Lisäksi metsät tuottavat meille ihmisillekin elintärkeää puhdasta ilmaa, jota hengittää. Eron ilman laadussa jopa huomaa, kun hengittää metsässä esimerkiksi kaupunkiin verrattuna. Yksinkertaisesti, emme voi elää ilman metsiä.

Ihminen ei välttämättä aina tajua, että toimiessaan se tuhoaa samalla itseään, sillä kaikki se mitä luonto tarjoaa, me olemme siitä riippuvaisia. Osa muutoksesta maapallolla ei ole meidän käsissämme, mutta voimme hidastaa ja nopeuttaa sen vauhtia huimasti meidän omalla toiminnallamme. Kyse on pienistäkin muutoksista arjessa.

Miten suojella luontoa?

Kun ajatellaan luonnon suojelua, tulisi sitä ajatella enemmänkin oman elämäntyylin muutoksena kuin yhtenä yksittäisenä tekona, vaikka nekin toki merkkaavat. On kuitenkin helpompi tehdä itsekin pieni yksittäisiä tekoja, kun ne ovat osa omaa elämäntyyliäsi. Yksi kestävän kehityksen periaatteistakin on luoda tasapaino ihmisen ja muun luonnon välille. Oma elämästä nauttiminen ei tulisi viedä seuraavilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan. Esimerkiksi tällä hetkellä suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on 3.4 hehtaaria, joka on liikaa yhdelle ihmisille, sillä maapallolla maata riittää vain 1.6 hehtaaria ihmistä kohti.
Nykyään olemme jo hyvin tietoisia siitä, mikä on haitallista luonnolle ja millä erilaisilla tavoilla voimme tehdä muutoksia. Vastuuntuntoinen kuluttaja valitsee auton sijaan pyörän, syö lähellä tuotettua ruokaa, matkustaa junalla lentokoneen sijaan, ostaa tavaroita ja vaatteita tarpeeseen, valitsee luomun tehotuotannon sijaan ja reilunkaupan halpatuonnin sijasta. Valintoja on monia, hyviä ja pahoja – positiivista on se, että valinta on meidän käsissämme.