1800-luvun lopussa New Yorkissa järjestettiin kilpailu, jossa kilpailtiin uuden materiaalin kehittämisestä biljardipallojen valmistamista varten. Aikaisemmin niiden valmistamiseen oli käytetty norsunluuta, mutta se kävi liian kalliiksi. Kilpailun voitti John Wesley Hyatt kehittämällä selluloidin, jota pidetään ensimmäisenä muovin tapaisena aineena. Kukaan ei kuitenkaan vielä tuolloin tiennyt, miten tuo pieni keksintö tulisi vaikuttamaan elämäämme – ensin positiivisesti, ja sitten negatiivisesti.

Maailman merissä liikkuu yhteensä yli 250 000 tonnia muovijätettä ja on laskettu, että vuoteen 2050 mennessä meristä tulee löytymään enemmän muovia, kuin kaloja. Me ihmiset käytämme muovia liikaa emmekä kierrätä sitä tarpeeksi hyvin. Se kun taas olisi elinikäisen tärkeää, sillä muovin hajoaminen kestää satoja vuosia. Löydetyimmän muovijätteen tupakantumpinkin hajoaminen kestää jopa 5 vuotta, puhumattakaan muovisesta hammasharjasta taikka lasten vaipoista, joiden hajoaminen kestää 500 vuotta! Syy, miksi muovijäte päätyy mereen, on se, että kaatopaikkoja merten ja jokien läheisyydessä hoidetaan laiminlyöden, jätevesiä ei puhdisteta kunnolla ja muovijätteitä dumpataan ilman lupaa rannikoille. Merillä taas esimerkiksi kalastus ja kauppa-alukset sekä huviveneet aiheuttavat oman osansa jätteestä. Erään saksalaisen tutkimuksen mukaan jopa huimat 90 prosenttia merissä lilluvasta muovista on peräisin vain kymmenestä eri suurjoesta: Jangtsesta, Induksesta, Keltaisestajoesta, Haijoesta, Niilistä, Gangesista, Helmijoesta, Amurista, Nigerista ja Mekongista. Näistä kahdeksan sijaitsee Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Lisäksi tutkimuksessa mainittiin, että näille alueille yhteistä oli suuri ihmismäärä ja olemassa olematon kierrätys. Jos näillä alueilla tehtäisiin muutoksia, vähentyisi muovin määrä silmissä.

Muovin aiheuttamat ongelmat

Eniten muovijätteestä tällä hetkellä kärsivät meret ja siellä elävä kasvisto ja eläimet. Kalat ja kilpikonnat voivat kuolla, kun ne sotkeutuvat muoviin tai syövät sitä luullessaan sitä ruoaksi. On myös osoitettu, että kalan ruoansulatuksen kautta muovin palaset saattavat päätyä kalan aivoihin vaikuttaen niiden käytökseen. Muovin hajoamisprosessin ollessa vuosien, jopa satojen, mittainen prosessi, aiheuttaa se muovin hajoamisen pikkuruisiksi, alle 5 millimetrin mittaisiksi kuiduiksi eli mikromuoviksi. Suuri osa mikromuovista tulee myös valmiina autonrenkaista, tekokuitutekstiileistä, kuorintavoiteista tai jopa hammastahnoista. Näitä pienen pieniä muovinpaloja on löydetty ja löydetään yhä edelleen kalojen, simpukoiden ja äyriäisten sisältä. Lisäksi mikromuovit keräävät itseensä ympäristömyrkkyjä ja siirtävät niitä ravintoketjun avulla aina meidän lautasellemme saakka. Me kaikki tiedämme, että muovin syöminen on myrkyllistä ja se voi aiheuttaa meille vakavia terveysongelmia. Lisäksi suuremmat muoviesineet kuten muovipussit voivat tukahduttaa meressä eläviä lajeja: esimerkiksi merikilpikonnia.

Muovi saattaa myös kuljettaa pieniä mereneliöitä mukanaan luonnollisilta alueiltaan niiden epäluonnollisille alueille. On myös mahdollista, että erilaiset taudit kulkeutuvat muovimassojen mukana maailman toiselta puolelta toiselle.

Päivittäisiä valintoja

Me kaikki voimme tehdä valintoja mertemme tulevaisuuden puolesta. Kun menet ruokakauppaan, ota kotoa kankainen kauppakassi mielummin mukaan muovipussin ostamisen sijasta, kaikille hedelmille ja vihanneksille ei tarvitse ottaa erillistä muovipussia ja esimerkiksi kestotuotteiden käyttö on suositeltavaa muovisten kertakäyttöastioiden sijasta. Myös lainsäädännön ja suurempien auktoriteettien tulisi ottaa asiaan kantaa, sillä heillä on suuri valta sen suhteen, mitä mahdollisuuksia meille kuluttajille tarjotaan. Tehokkaita toimia voisivat olla esimerkiksi tiettyjen tuotteiden kieltäminen lailla ja kestävämpien muovituotteiden tuottaminen – itse asiassa vuonna 2018 EU:ssa kiellettiinkin kokonaan vanupuikot, aterimet, lautaset, pillit, sekoitustikut sekä ilmapallotikut. Ne saattavat kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta kun 741,4 miljoonaa eurooppalaista lopettaa niiden käytön, tekee sekin jo paljon hyvää ympäristöllemme.