Saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimmista sekä harvinaisimmista hylkeistä – sitä löydetään vain ja ainoastaan Saimaalta. Vuodesta 1979 sitä on aloitettu suojelemaan ja nyt määrä on noussut 120-150 yksilöstä 370-380 yksilöön. Lajista erikoisen tekee se, että se elää makeissa vesissä. Jääkauden jälkeisten mannerjäiden sultua se jäi eristyksiin Itämerestä ja kehittyi näin ollen erilaisissa, makean veden olosuhteissa. Synkässä vedessä navigointi ei ole helppoa ja saimaannorpalle kehittyikin suuremmat silmät ja aivot kuin lajitovereillaan on.

Saimaannorppa viettää 60-80 prosenttia elämästään veden alla ja pystyy jopa nukkumaan vedessä. Karvanvaihdon aikaan toukokuussa norpat viihtyvät kivillä maaten ja turkkiaan kuivatellen – kun karvanvaihtoaika on ohi, palaavat norpat taas raikkaisiin vesiin uiskentelemaan. Vedessä uidessaan norppa käyttää näköaistiaan ja viiksikarva-aistiaan löytääkseen perille. Lisäksi norppa on nopea uimari isojen takaräpylöidensä ansiosta ja paksu rasvakerros suojelee sitä veden kylmyydeltä. Norpan pääravintoa on kala ja erityisesti ne tykkäävät syödä särkeä, kuoretta, ahventa ja muikkua: vuosittain aikuinen yksilö syö jopa 1000 kiloa kalaa. Saimaannorpan paino vaihtelee vuodenajasta riippuen: talvisaikaan se on lihavimmillaan ennen jäiden muodostumista ja laihimmillaan kesän alussa, kun lisääntymis- ja karvanvaihtoajat ovat ohitse.

Saimaannorppa synnyttää vuodessa noin yhden poikasen eli kuutin – tämä ja myöhään 4-6 vuoden iässä saavutettu sukukypsyys vaikuttavat lajin kannan nousun nopeuteen. Pituudeltaan ne kasvavat 1,30-1,45 metrisiksi ja painavat 50 ja 90 kilon välillä. Yksilöitä kuolee usein nuoressa iässä, mutta hyvässä tapauksessa ne voivat elää jopa kolmekymmentä vuotta.

Saimaannorpat ovat erikoisia eläimiä ja heillä on muista poikkeavat erikoisuutensa – esimerkiksi arvellaan, että ne ovat koiran kanssa samalla älykkyystasolla. Talvisin ne uurtavat kynsiensä avulla jäähän hengitysreikiä, joille ne voivat nousta ottamaan happea. Yhteen putkeen saimaannorppa kykenee sukeltamaan 20 minuuttia, mutta keskimääräisin sukellusaika on kymmenen minuutin alapuolella. Lisäksi jokaisen norpan turkin kuvio on yksilöllinen ja näin ne on mahdollista tunnistaa myös silmämääräisesti. Jos satut olemaan onnekas ja näkemään norpan jollain tietyllä alueella, saatat nähdä sen samalla alueella ensi vuonnakin, sillä ne tykkäävät kotoisasta elinpiiristä ja pesivätkin yleisesti ottaen aina samalla alueella.

Mikä saimaannorppaa uhkaa?

Saimaannorppa elää vain ja ainoastaan Saimaalla: on siis suomalaisten kontolla, uivatko nämä norpat Saimaan vesillä vielä 100 vuoden päästä! Yksi suurimmista uhkaavista tekijöistä on kalanpyydyskuolleisuus, jonka takia norppia kuolee esimerkiksi, kun ne tarttuvat kaloille tarkoitettuihin verkkoihin ja hukkuvat. Verkkojen toivottaisiin vaihtuvan muun muassa onkiin, heittokalastukseen ja uistimen vetoon. On olemassa myös erikoisia katiskoja, jotka ovat varustettu nielurajoittimilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kun norppa yrittää tunkeutua katiskaan, nielurajoitin estää sen nielun laajenemisen ja näin ollen norpan sisään pääsemisen.

Saimaan rannikoille sijoittuva asutus häiritsee omalta osaltaan myös saimaannorpan omaa eloa. Se vaatii hiljaisuutta ja rauhaa etenkin pesimäaikaan joulukuusta huhtikuuhun. Jäillä liikkuvat moottorikelkat yms. saattavat melullaan häiritä ja keskeyttää imetyksen ja näin ollen aiheuttaa sen häiriintymisen. Tällaiset häiriöt voivat heikentää poikasten mahdollisuuksia pärjätä luonnossa ja joskus nämä keskeytykset voivat jopa johtaa niiden kuolemaan. Keväisin norppien maatessa kivikoilla ei niitä tule häiritä ja hätistää pois veteen. Myöskään rauhallisempaan suuntaan ei ole menty, sillä Saimaan alueelle on rakennettu runsaasti uutta etenkin ranta-alueille. Nämä loma-asunnot ja muut lisäävät rauhattomuutta ja liikennettä pesimäalueilla, joilla pitäisi vallita täysi rauha. Saimaannorppien avuksi alueelle on perustettu kaksi kansallispuistoa ja muita kooltaan pienempiä suojelualueita, jotta täysi rauha vallitsisi edes joillain alueilla.

Ilmastonmuutos ja sen aiheuttama lumien ja pakkasten puutos vaikuttavat suorasti saimaannorppien elämään. Norpat tekevät pesänsä lumikinoksiin rannoille, joihin kuitenkin mennään sisälle avannon kautta. Jos lunta ei ole, joutuu se synnyttämään avojäälle, jossa poikasen mahdollisuudet selvitä ovat pienet – sillä ei ole suojaa pedoilta eikä pakkasilta. Norppia on yritetty auttaa kolaamalla kinoksia rannikoille ja osana vuosista se onkin onnistunut ja osa poikasista on saanut alkunsa niissä.

Lisäksi ympäristömyrkyt ja pienilukuinen lajimäärä ovat uhka saimaannorpille. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat valumat saattavat tuoda mukanaan ympäristömyrkkyjä Saimaalle ja tietenkin vaikuttavat norppiin negatiivisella tavalla. Pieni lukumäärä taas tekee saimaannorpasta uhanalaisemman, sillä yksikin pieni katastrofi, kuten jonkinlainen tauti tai virus voi vaikuttaa sen kantaan merkittävästi.