Maailmalla tapahtuu paljon salametsästystä ja eksoottisten eläinten ruumiinosista maksetaan maltaita. Se, miksi eläimiä salametsästetään, liittyy usein hankkijan kotimaan kulttuuriin ja sen tapoihin. Esimerkiksi itämaisessa lääketieteessä tiikereiden osilla uskotaan olevan onnea ja parannusta antavia vaikutuksia. Sarvikuonon sarvesta taas valmistetaan erilaisia rohtoja, sillä sarvikuonon sarvi koostuu pääosin keratiinista, joka on esimerkiksi kynsien ja hiuksien luontaista rakennusainetta. Norsujen syöksyhampaista taas tehdään koriste- ja käyttöesineitä – Aasiassa norsunluun omistaminen on tyylikästä ja siitä tehdyt esineet koetaan statussymboleiksi.

Salametsästyksessä liikkuu suuri raha, joka on myöskin yksi syy sen koville markkinoille. Itse asiassa se on maailman neljänneksi suurin laittoman kaupan muoto – rikolliset ja ihmiset tämän laittoman kaupan taustalla vetävät voitoista suurimmat. Köyhyys vaikuttaa myös omalta osaltaan salametsästykseen, sillä yhdestä kaadetusta eläimestä saatava summa on taskussa tuntuva paikalliseen elintasoon verrattuna. Eläimiä salametsästetään myös kahdesta muusta tärkeästä syystä: pelosta ja ruoan tarpeesta. Eläinten pelätään aiheuttavan vahinkoa karjalle tai ihmisille ja siksi koetaan, että kaatamalla ne vaara poistuu. Lisäksi pula ruoasta ajaa ihmisiä salametsästämään, jotta lihaa saisi jostain koko perheelle.

Salametsästys on yllättävän huolestuttava aihe. Esimerkiksi villejä tiikereitä, jotka lasketaan jo uhanalaisiksi, on enää noin 3900 yksilöä jäljellä. Tiikerikanta on siis vähentynyt järkyttävän paljon viimeisen sadan vuoden aikana: ihmistoiminta ja nopea väestönkasvu ovat aiheuttaneet tiikereiden elinalueiden jakautumisen ja pienentymisen sekä lajin yhdeksästä alalajista yhteensä kolme on jo ehtinyt kuolla sukupuuttoon. Nykyään juurikin salametsästys on suurin tiikeriä uhkaava tekijä.

Salametsästyksen laillisuus ja laittomuus

Norsujen ja sarvikuonojen metsästys on laillista osissa Afrikkaa, mutta sitä varten täytyy hankkia metsästysluvat. Metsästys on sallittu alueilla, joilla metsästykselle on hyvä ja hyödyllinen syy, kuten ekosysteemin tilaa uhkaavan liian suuren kannan säätely. Tiikereiden metsästys on luonnollisesti täysin kiellettyä ja laitonta.
Joissain Afrikan maissa myös kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta viedäksesi jotain pois vientimaasta, täytyy siihen olla lupa. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta pätevät CITES-säädökset, joiden mukaan norsunluun, tiikerin osien ja sarvikuonon sarven kansainvälinen kauppa on kiellettyä.

Eri mailla on eri lainsäädäntöjä ja säädöksiä liittyen villieläinrikoksiin. Joissain maissa villieläinten osien hallussapidosta tai salametsästyksestä voi saada vuosia vankeutta, kun taas toisissa maissa niistä saattaa saada vain pieniä sakkoja. Näitä tilanteita on kuitenkin hankala selvittää, sillä koko salametsästysprosessissa on niin useita henkilöitä ja osanottajia, että laajojen salakuljetus- ja kaupankäyntiverkostojen takia pidätysten määrä koko prosessissa on pieni. Myös uudet korvaajat menetettyjen salametsästäjien tilalle on helppo saada, sillä korkeat palkkiot houkuttelevat köyhiä paikallisia. Sillä salametsästys on kasvanut niin suureksi ongelmaksi yhteiskunnassamme, ovat monet maat viime aikoina  tehostaneet työtään salametsästäjien löytämiseksi ja itse salametsästyksen lopettamiseksi: monia korkeammankin luokan rikollisia on onnistuttu saamaan kiinni.

Salametsästyksen lopettamisen tärkeyttä ei voi korostaa: se uhkaa ajaa tiikerit, norsut ja sarvikuonot sukupuuttoon. Yhdenkin lajin häviäminen tulisi vaikuttamaan luontoon ja sen ekosysteemiin haitallisesti ja voisi näin vaikuttaa välillisesti muihinkin lajeihin – ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suurempiakin muutoksia ekosysteemissä. Salametsästys vaikuttaa myös paikallisiin asukkaisiin, sillä villieläimet houkuttelevat paljon turisteja paikalle ja näin ollen pitävät yllä elinkeinoa näillä alueilla, joilla turismi on tärkeää.

Salametsästyksen pois kytkeminen on siis elinehtoisen tärkeää niin meille ihmisille kuin eläimillekin. Toiminnassa voi myös olla mukana erinäisten järjestöjen kautta: esimerkiksi Suomessa WWF tekee yhteistyötä monien organisaatioiden kanssa salametsästyksen pois kytkemiseksi.