Matkustaessa törmää useasti kohteisiin, joita mainostetaan Unescon perintökohteina – siitä tietääkin, että kohteessa on jotain erityistä. Harva saattaa kuitenkaan täysin tietää, mistä maailmanperintöluettelossa on kyse. Tässä artikkelissa siis käsittelemme, mikä Unescon maailmanperintöluettelo sitten oikeasti on ja millä perusteella sen kohteet valikoidaan.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö eli Unesco on Yhdistyneiden kansakuntien yksi itsenäinen erityisjärjestö, jonka työhön kuuluu kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla edistää rauhaa ja kansojen välistä yhteistyötä. Unescon päämaja sijaitsee Pariisissa ja sen pääjohtajana toimii ranskalainen Audrey Azoulay. Järjestö perustettiin vuonna 1945 marraskuun 16. päivä ja siihen kuuluu yhteensä 195 jäsenmaata – Suomi liittyi siihen vuonna 1956.

Unescon maailmanperintöluettelon tarkoitus on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Listaan valittujen kohteiden ja alueiden katsotaan olevan niin tärkeitä ja arvokkaita, että ilman niiden suojelua ja säilyttämistä menettäisimme jotain ainutlaatuista kulttuuriperimästämme. Kohteen on oltava inhimillisen luovuuden mestariteos tai niin merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Esimerkiksi se voi kertoa maapalloa koskettavasta historiallisesta tapahtumasta tai kehitysvaiheesta tai vaikkapa ekologisesta ja biologisesta muutoksesta. Myös poikkeuksellisen kauniit kohteet ja uhanalaisten eläinten asuttamat alueet voivat olla maailmanperintöluetteloon kuuluvia kohteita.
Yleissopimus maailmanperintöluettelosta allekirjoitettiin vuonna 1972, jonka jälkeen 190 valtiota on vahvistanut sen. Maailmanperintökomitea tekee luetteloa koskevat päätökset, jonka 21-jäseninen edustajisto on vastuussa muutoksista. Tällä hetkellä luetteloon kuuluu 1052 kohdetta, jotka jakautuvat kulttuurikohteisiin (814 kpl), luonnonkohteisiin (203 kpl) ja niihin, jotka kuuluvat molempiin edellä mainituista (35 kpl). Italiasta löytyy 51 kohdetta, mikä on enemmän kuin missään muussa valtiossa.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Jo valistuksen aikaan 1700-luvulla alettiin puhua kulttuurin ja luonnon suojelemisesta, ja kun matkustus lisääntyi, siihen alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Vuonna 1872 Yhdysvaltoihin perustettiin maailman ensimmäinen kansallispuisto Yellowstone, josta ajatus kansallispuistoista alkoi levitä ympäri maailman. Ensimmäisen maailmansodan rauhan sovittelut johtivat Kansainliiton perustamiseen, jonka päähuolenaihe oli maailman rauha.  Kun komitea ei saanut rahoitusta, syntyi se uudelleen nimellä International Institute of Intellectual Cooperation (IIIC). Eräässä Ateenassa järjestetyssä IIIC:n konferenssissa vuonna 1931 annettiin ensimmäinen julkinen ja kansainvälinen lausunto historiallisten monumenttien suojelemisesta.

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja, joka määrittelee YK:n periaatteet ja toimintamuodot, säädettiin San Franciscossa toisen maailmansodan jälkeen. Monet kansainväliset organisaatiot uudistuivat tämän jälkeen ja vuonna 1945 IIIC:n tilalle syntyi Unesco.
Toisen maailmansodan jälkeen ihmiset havahtuivat sodan turmelemaan maailmaan ja ympäristöön. Unescon yksi ensimmäisistä ja suurimmista projekteista oli Abu Simbelin temppeleiden suojelu – projektiin osallistui noin 50 maata. Temppelit purettiin ja kasattiin uudelleen ja lisäksi sen aikana suoritettiin laajoja arkeologisia kaivauksia. Lisäksi samoihin aikoihin entisöitiin Firenzen keskustaa ja Venetsian talvitulvien ongelmaa alettiin ratkaista. Näihin aikoihin Unesco alkoi saavuttaa ihmisten huomiota laajemmalla skaalalla.
Yhdysvallat ehdotti itsenäisen kulttuuri- ja luonnonperintöä käsittelevän World Heritage Trust -säätiön perustamista ja vuonna 1972 nämä ehdotukset esitettiin Yhdistyneille kansakunnille Tukholmassa järjestetyssä kokouksessa. Yleiskokous hyväksyi sopimuksen ja Yhdysvallat allekirjoitti sen ensimmäisenä maailmassa. Sopimus astui voimaan vasta, kun Sveitsi hyväksyi sen 20. valtiona vuonna 1975. Ja nykyään, yhä tänäkin päivänä, Unesco toimii ympäri maailman suojellen yhteistä kulttuuriperintöämme. Suomessa tällaisia kohteita ovat muun muassa Merenkurkku, Vanha Rauma, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju, Suomenlinna, Verlan puuhiomo ja paperitehdas sekä Petäveden vanha kirkko.