Unescon maailmanperintöluettelon kohteet valikoidaan joko sen perusteella, ovatko ne kulttuuriperintökohteita vai luontokohteita. Kulttuuriperintökohteita voivat olla monumentit, rakennusryhmät ja paikat. Monumenteiksi lasketaan arkkitehtoniset työt, veistokset, maalaukset, piirtokirjoitukset ja luola-asumukset, joilla on maailmanlaajuista merkitystä kulttuurillisesti: niin historiallisesti, taiteellisesti kuin tieteellisestikin. Muita paikkoja ovat ihmisen rakentamat työt ja alueet.

Luontokohteet taas määritellään niiden biologisten ja fyysisten luonnonmuodostelmien perusteella. Niillä katsotaan olevan maailmanlaajuista arvoa esteettisesti ja tieteellisesti ajateltuna. Lisäksi eläinten ja kasvien asuinalueet sekä tietyt luonnonalueet, joilla on merkitystä tieteen, luonnonsuojelun ja luonnonkauneuden kannalta kuuluvat maailmanperintöluetteloon.
Organisaatio saa varansa työnsä tekemiseen erilaisilta tahoilta. Osa tulee jäsenvaltioiden pakollisista tai vapaaehtoisista maksuista ja lisäksi rahasto saa avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja valtioilta, järjestöiltä sekä yksityisiltä henkilöiltä. Jonkinlaista avustusta rahasto saa myös organisaation järjestämistä keräyksistä ja tilaisuuksista. Luonnollisesti kaikkeen ei ole rahaa ja Unescon komitea päättääkin siitä, mihin ja minkä avustukseen rahat suunnataan. Muun muassa hätäapua tarjotaan kohteille, jotka ovat välittömässä vaarassa esimerkiksi luonnonkatastrofien, kuten tulvien ja tulipalojen takia.

Miten maailmanperintöluetteloon pääsee?

Listalle päästäkseen täytyy kohteen olla aielistalla: jokainen jäsenvaltio saa luoda oman aielistansa. Valtiot voivat päivittää aielistojaan koska tahansa ja niitä pitäisikin päivitellä säännöllisesti, jotta uudet havainnot voidaan ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon ja komitea pystyy vertailemaan kaikkia niiden harkitsemiaan kohteita. Tällä pyritään siihen, että eniten suojelua ja tunnustusta ansaitsevat kohteet päätyisivät listalle. Kukin valtio voi ehdottaa vain alueita, jotka ovat kokonaan valtion rajojen sisällä. Valtiot voivat kuitenkin myös tehdä ehdotuksia yhteisistä alueista, jotka sijaitsevat useamman valtion rajojen sisällä. Kohdetta esiteltäessä tulee merkitä kohteen nimi, sen sijainti, maantieteelliset koordinaatit ja alueen kartat. Lisäksi valinta täytyy perustella kertoen sen historiasta, omistajasta, suunnitelmista, resursseista, sitä uhkaavista ongelmista yms. Vuosittain komitea käsittelee yhteensä noin 45 kohdetta.

Kriteerit

Listalle päästäkseen täytyy kohteen täyttää yksi tai useampi kymmenestä komitean asettamasta kriteeristä. Nykyisellään toimivat kriteerit on päivitetty viimeisen kerran vuonna 2004. Aiemmin kulttuuri- ja luontokohteille oli olemassa omat kriteerinsä, mutta vuonna 2003 komitea päätti yhdistää ne.
Ensimmäinen kriteeristä aloittaen kohteen tulee edustaa ainutlaatuista taiteellisesta saavutusta, seuraavan kriteerin mukaan sen täytyy olla merkittävästi vaikuttanut ajassaan tai kulttuuriympäristössään arkkitehtuurin, tekniikan, kaupunkisuunnitellun tai maisemasuunnittelun kehitykseen. Sen täytyy olla ainutlaatuinen todistusarvo nykyisestä tai jo kadonneesta kulttuurista ja toimia esimerkkinä historiallisesta rakennustyypistä, arkkitehtonisesta kokonaisuudesta tai kulttuurimaisemasta. Sen täytyy toimia esimerkkinä kulttuurille ominaisesta perinteisestä asumuksesta, maan- tai merenkäytöstä tai vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa ja liittyä tapahtumiin, perinteisiin, ideoihin, uskomuksiin ja taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin, joilla on yleismaailmallista merkitystä. Kohteen tulee sisältää poikkeuksellisia luonnonilmiöitä tai toimia esimerkkinä harvinaislaatuisena luonnonkauneutena. Kohde pätee myös, jos se on erinomainen esimerkki Maan historiasta tai siellä on käynnissä merkittävä geologinen prosessi. Meneillään oleva ekologinen tai biologinen prosessi ja luonnon monimuotoisuus ovat myös syitä päästä luetteloon. Myös kriittinen vaaratilanne, kuten sodat, luonnonilmiöt, salametsästys ja laajat turistiryntäykset voivat toimia syinä päästä Unescon maailmanperintölistalle.

Luetteloon pääseminen vaikuttaa kohteisiin hyvällä tavalla, sillä se tuo tunnustusta ja mainetta, mikä taas lisää turismia näillä alueilla ja näin ollen tuo maalle varoja. Alueita myös suojellaan ja kehitetään paremmin, sillä Unesco valvoo kohteita koko ajan ja tekee niistä tasaisin väliajoin raportteja. Vaarassa olevat kohteet taas saavat helpommin ja nopeammin huomiota sekä avustusta.