Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, sademetsien kohtalo, hiilijalanjälki – tässä muutamia asioita, jotka ovat viime vuosina iskostuneet mieliimme ympäri maailmaa. Nämä ovat tärkeitä asioita, joihin on havahduttu vuosi vuodelta entistä enemmän, ja syystä. Maapallomme on todellisessa vaarassa ja tämän vaaran estäminen merkitsee sitä, että kaikkien yhteiskuntien pitäisi toimia yhteistuumin vaaroja vastaan. Se tarkoittaa myös sitä, että meillä yksilöillä on oma vastuumme esimerkiksi omasta hiilijalanjäljestämme. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Mistä on kyse kun pyrimme pienentämään hiilijalanjälkeämme? Lähdetään etsimään vastauksia!

Mikä on hiilijalanjälki?

Hiilijalanjälki liittyy olennaisesti kasvihuonekaasuihin, ja sitä kautta ilmastonmuutokseen. Yksinkertaisimmillaan hiilijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon jokin toiminta, tuote tai palvelu aiheuttaa kasvihuonepäästöjä, eli ilmastokuormaa. Voidaan siis laskea ja mitata, paljonko vaikkapa autolla ajaminen tai jonkin ruoka aineen syöminen aiheuttaa kasvihuonekaasuja. Näin voimme arvioida omien kulutusvalintojemme vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, tai kokonainen kansakunta voi miettiä samaa isommassa kuvassa. Jos nettohiilijalanjäljen voidaan sanoa olevan nolla, tilanne on hiilineutraali; se ei vaikuta ollenkaan ilmaston lämpenemiseen.

Jos ajattelemme yksilöitä, kuluttajia – ja sitä juuri haluamme tässä kirjoituksessa ajatella – voidaan jokaisen kuluttajan hiilijalanjälki jakaa epäsuoriin ja suoriin päästöihin. Jos matkustamme bussilla, aiheutamme epäsuoria päästöjä; ne jaetaan kaikkien bussissa matkustavien kesken. Kun taas ajamme omalla autolla, syntyy suoria päästöjä. Tässä kohtaa voimme jokainen siis miettiä, miten oma toimintamme vaikuttaa hiilijalanjälkemme muodostumiseen. Suomalaisen keskiarvon mukaisesta hiilijalanjäljestä matkailu ja liikenne muodostaa 22 % prosenttiosuuden.

Esimerkkikeinoina jalanjäljen pienentämisestä voidaan ottaa julkisen liikenteen tai pyöräilyn käyttö yksityisautoilun sijasta ja junalla matkustaminen lentämisen sijasta. Toinen kulutuksen tyyppi, joka Suomessa haukkaa leijonanosan hiilijalanjäljestä, on asuminen. Pohjoisen ilmaston vuoksi joudumme lämmittämään asuntojamme ison osan vuodesta. Mutta voisimmeko pyrkiä siirtymään käyttämään ilmalämpöpumppua tai maalämpöä asumisen lämmitysmuotona, ja näin pienentää omalta osaltamme hiilijalanjälkeä? Entä mitä muita käytännöllisiä tapoja jalanjäljen pienentämiseen on olemassa?

Käytännön vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen

Käytännön vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen

Vaikka iso osa kuluttamisesta ja sitä kautta päästöistä syntyy jokaiselle välttämättömistä hyödykkeistä ja toiminnoista, kuten ravinnosta ja asumisesta, voi jokainen kuluttaja vaikuttaa melko paljonkin omaan hiilijalanjälkeensä. Asumismukavuutta ei tarvitse alentaa, vaikka vaihtaisi vihreään sähköön, tai teettää kotiinsa energiakartoituksen ja toimii sen antamien tulosten mukaan. Työmatkapäästöjä voidaan vähentää pitämällä mahdollisuuksien mukaan etätyöpäiviä – tämähän on ollut korona-aikana tuttua monelle. Kesällä taas moni pystyy vaihtamaan autolla suhaamista pyöräilyyn ja saa hyvän mielen lisäksi vielä liikuntaa ja raitista ilmaa. Lentomatkustamisen hiilijalanjälki on valtava; lentoloman vaihtaminen mahdollisuuksien mukaan vaikkapa junalomaan on todella ympäristöystävällinen teko!

Ruokaostosten suunnittelussa on melkeinpä itsestään selvää, kuinka voi pienentää hiilijalanjälkeä – suosimalla mahdollisimman paljon lähiruokaa ja yleensä kotimaista ruokaa. Kannattaa esimerkiksi suosia kotimaisia kasviksia ulkomaisen lihan sijasta, tai puolittaa naudanlihan kulutus. Jos pystyy korvaamaan osan kaupasta hankitusta ruoasta itse keräämillään luonnonantimilla, kuten marjoilla, sienillä ja kalalla, on se paitsi päästöjen vähentämistä, myös omien ruokailutottumuksien laajentamista. Ravintosuosituksia ollaan kehittämässä koko ajan myös siihen suuntaan, että ilmastovaikutukset voidaan paremmin yhdistää niihin. Runsaan lihankulutuksen välttäminen on yksi tärkeimpiä keinoja pienentää hiilijalanjälkeä.

Kasvisvoittoinen ja sesonginmukainen ruoka on suositeltavaa; muun muassa kokojyväviljat, juurekset, palkokasvit, pähkinät ja siemenet ovat suorastaan superruokaa myös ravitsemuksen kannalta. Kannattaa välttää myös eräänlaista “turhaa syömistä”, eli esimerkiksi makeisten, virvoitusjuomien ja snacksien liikakulutusta. Kun suunnittelee ruokaostoksensa huolella, se vähentää myös ruokahävikkiä ja -jätettä – nyt kiittää paitsi luonto, myös kukkaro. Netistä löytyy lisäksi valtavasti vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen arjessa. Esimerkiksi Sitran sivuilta löydät ohjeita eri elämänalueille, ja voit vaikka tehdä elämäntapatestin – jos uskallat. Kestävä arki on nyt tosiaan päivän sana; otetaan jokainen koppi tästä asiasta ja tehdään oma osamme ainutlaatuisen maapallomme hyväksi!